www.esperanto.fi

Esperantolehti
Esperanta Finnlando - Esperantobladet

Junia gazeto aperis 22.6.2010
Kesäkuun lehti ilmestyi 22.6.2010

Redaktora artikolo 

Andrei Korobeinikov - vieras musiikkimaailman huipulta ->

Andrei Korobeinikov  -  vieras musiikkimaailman huipulta

Helmikuun lopulla kerhomme esperanto-edustaja Lahdessa  Martti Pennanen sai sähkepostia Japanista. Andrei  Korobeinikovin ihailijaklubin tarmokas vetäjä  Kikusima Kazuko, esperanto-maailmassa tunnettu Krizantemo, kirjoitti että venäläinen, monien esperantistin tuntema Andreo Korobeinikov tulee Lahden Sibeliustaloon 25.2.2010. Krizantemo ehdotti, että lahtelaiset voisivat mennä väliajalla tervehtimään kuuluisaa taiteilijaa. Kuuluisa taiteilija konsertoi tällä erää Suomessa vain Hämeenlinnassa ja Lahdessa.

    Ennakkoon paikalliset lehdet tiedottivat vierailusta: Kuullaan mm. pianokonserttikirjallisuuden rakastetuimpiin teoksiin lukeutuva Sergei Rahmaninovin toinen pianokonsertto. Solistina esiintyy vuonna 1986 syntynyt, merkittävää kansainvälistä uraa tekevä moskovalaispianisti Andrei Korobeinikov. Hän valmistui 19-vuotiaana erinomaisin arvosanoin Moskovan konservatoriosta, ja tätä ennen tämä poikkeuksellinen taiteilija oli valmistunut 17-vuotiaana lakimieheksi Moskovan eurooppalaisesta yliopistosta. 

       Konsertin jälkeen saimme lukea Etelä-Suomen sanomien konserttiarvostelija Arto Sakari Korpisen ylitsevuotavan arvostelun, joka on superlatiiveja alusta loppuun. "Tässä on nimi, joka kannattaa pistää korvan taakse: Andrei Korobeinikov." Hän jatkoi:  "Konsertin aloittaa erikoinen sointupylväiden sarja, jonka pianisti soittaa yksin. Miten hienosti Korobeinikov kasvattikaan sen voimaa äärimmäisen hiljaisesti pianissimosta sävähdyttävästi jyrähtäneeseen fortissimoon. Jo tämä johdanto riitti kertomaan, ettei flyygelin ääressä istunut rutiinisuoritukseen tyytyvä koskettimien takoja vaan musiikkiin täydellisesti paneutuva taiteilija. Esitys tarjosikin sulaa nautintoa niin valoineen kuin varjoineen, sillä Korobeinikovin huikea taituruus ja näkemyksellinen tulkintataito olivat erinomaisessa tasapainossa."

      Kansantajuisesti sanoen arvostelija ei meinannut pysyä nahoissaan, tai tarkemmin ajatellen ei pysynytkään. Konsertin arvostelujen siteeraaminen loppuu nyt tähän. Varmasti jotkut olisivat halunneet lukea enemmän. Anteeksi. Mutta tämän jutun juju on hiukan toinen. Vaikkapa: Andreo ja pieni esperantokerhomme. Konsertin väliajalla emme  yrittäneet ängetä oletettavasti täyteen taiteilijan pukuhuoneeseen.  Se sijaan Martti  sai puhelinyhteyden vieraaseen.  Ilomielin tämä oli valmis tapaamiseen seuraavana päivänä kello yksi iltapäivällä. Niinpä  perjantaina 26. helmikuuta kuusi kerhomme jäsentä odotteli Seurahuoneen aulassa kuuluisaa vierastaan. Varmuuden vuoksi kysyimme hotellin vastaanottovirkailijalta oliko tullut mitään muutosilmoitusta.  Virkailija kertoi, että venäläinen pianisti oli jo lähtenyt hotellista. Jaahah. Se siitä. Päätimme kuitenkin odotella sovittuun aikaan asti. Täsmällisesti viereemme ilmestyi jostakin iloisesti hymyilevä nuori mies. Saluton, saluton! Tuo Esperantomaailmassa niin tuttu tervehdys reilun kädenpuristuksen kanssa. Olen  tähän asti luullut, että juuri pianistin kädenpuristus on kuin lehmän nuolaisu. Toisaalta en ole koskaan puristanut kuuluisan pianistin kättä, itse asiassa en minkäänlaisen pianistin kättä. 

    Ravintolasalin suuressa ikkunanvieruspöydässä  vietimme lähes kolme tuntia vilkkaasti keskustellen. Osoittautui, että vieraamme puhui hyvää esperantoa. Tämän lisäksi kysyttäessä hän kertoi puhuvansa englantia ja italiaa. Hän on hyvin perillä Venäjän ja Suomen historiasta. Kävimme läpi venäjän historiaa, myös nykypolitiikkaa. Varsinkin Vilorg venäjänkielisenä pääsi mieliaiheeseensa suomen ja venäjän kielen eroavaisuuksiin. Ohjatakseni keskustelua kevyempään suuntaan kysyin vieraamme perhesuhteista, hän asuu äitinsä kanssa Moskovassa. – Entä tyttöystävä?  Hän sanoi, ettei sellaista ole, hänhän on vielä nuori. – Oletan että varmaankin joskus löydät jonkun musiikin ammattilaisen vaimoksi ? Tämä aiheutti niin ehdottoman jyrkän kiellon, että se sai aikaan naurunremakan. Miten hyvin esperantomme sopikaan tunnelmaan. 

       Kun kysyin missä hänen seuraava konserttinsa on, hän vastasi, että ensin Moskovassa, sitten Pariisissa. Nopeasti aika kului. Hänellä oli vielä sille päivälle yksi tapaaminen, sitten illalla Tolstoi- junalla Moskovaan. Toivoimme hänen seuraavan lahden vierailunsa aikana ottavan uudelleen yhteyttä meihin. Kun ajatellaan, miten  voimakkaasti hän on matkalla maineeseen, pelkään ettei sellaista tilaisuutta tule. Nyt hän vielä oli yksin liikkeellä. Pakko sanoa sekin, että ehkä en ole koskaan tavannut ihmistä, josta huokuu sellainen määrä vaatimattomuutta, sympatiaa ja yksinkertaista mutkattomuutta. Mietin mitä me pystyimme antamaan hänelle. Luulenpa että kosketuksen tavalliseen suomalaiseen ihmiseen, ulkopuolelta musiikkimaailman. Ehkä tämä on tärkeää taiteilijalle, jotta suhteellisuudentaju säilyisi. Todennäköistä on, että julkisuus tulee pakostikin muuttamaan nuoren pianistin tulevien vuosien myötä. Se lienee  julkisuuden laki – pitäisikö sanoa, kirous. 

     Epilogi: Kun Krysantemo tiedotti kerhollemme venäläisen pianistin Lahden vierailusta, en heti tajunnut kenestä oli kysymys. Sitten  äkkiä muistin. Minähän olin nähnyt tulevan vieraamme muutamissa Esperanton maailmankongresseissa jokusia vuosia sitten ja kuullut hänen soittavan useita kertoja, viimeksi Firenzessä 2006. Tuon kongressin jälkeen kirjoitin jutun Esperantolehteemme. Lainaan muutamia rivejä tähän lopuksi: Monen mielestä suosituin esiintyjä oli venäläinen nuori pianisti Andrei Korobeinikov, joka esiintyi useassa tilaisuudessa ja jolla oli oma konserttikin. Yleisö kuunteli hartaana ja osoitti raivoisasti suosiotaan. Tämä nallekarhumainen hämillisesti hymyilevä poika oli varsinainen symppis. Aluksi ajattelin, että hän tuskin osaa esperantoa, sittemmin kuulin hänen puhuvan kieltämme. Ennen ovien avautumista katselin miten pihalla odotelleet, etupäässä naiset, piirittivät nuorta miestä ja kuvauttivat itsensä tämän kainalossa. Kuvilla on arvonsa, jos vaikkapa pojasta tulee maailmantähti!

    Näin siis kolme ja puoli vuotta sitten. Juttutuokiomme aikana  vieraamme mainitsi, että nykyään hänen aikansa on niin varattu, ettei tahdo löytyä aikaa monipäiväiseen tapahtumaan.

Esa Lång