Tätä informaatiosivua ylläpitää Suomen Esperantoliitto.
Useimpien esperanton puhujien äidinkieli
on muu kuin esperanto. He käyttävät esperantoa pitäessään yhteyttä vieraiden
kielten puhujiin. Esperanton käyttäjiä on lähes kaikissa maailman maissa,
eniten Keski-Euroopassa ja Itä-Aasiassa.
Kuinka paljon heitä sitten on? Eri kielten
puhujista annetut tilastot koskevat yleensä äidinkielisiä puhujia.
On hyvin vaikea arvioida, kuinka moni osaa esimerkiksi ranskaa vieraana
kielenä, koska "ranskan taito" voi tarkoittaa mitä tahansa muutamasta turistilauseesta
sujuvaan puheeseen. Koska esperanton puhujista vain pieni osa on äidinkielisiä,
kysymykseen heidän lukumäärästään voi vastata monella tavalla.
Professori Jouko Lindstedtin
arvion mukaan:
Näiden lukujen tarkoitus ei ole
olla täsmällisiä, vaan antaa suuruusluokka.
Takaisin sivun hakemistoon
Ensimmäinen esperanton oppikirja
julkaistiin Varsovassa heinäkuussa 1887. Sen oli kirjoittanut puolanjuutalainen
silmälääkäri Lazar
Ludwik Zamenhof. Hän ei ollut laatinut esperantoa korvaamaan kenenkään
äidinkieltä, vaan toimimaan kansainvälisen viestinnän välineenä, jokaisen
toisena kielenä.
Zamenhofin tarkoituksena oli luoda kieli, joka olisi helpompi oppia
kuin muut ja joka olisi kansainvälisessä kanssakäymisessä puolueeton
siinä mielessä, ettei se anna kenellekään etuoikeutta puhua toisten kansojen
edustajien kanssa omalla äidinkielellään.
Yli satavuotiaan historiansa aikana esperanto on luonnollisesti kehittynyt
ja monipuolistunut — käytön kautta, niin kuin muutkin kielet. Millään komitealla
tai laitoksella ei ole valtaa määrätä sen kehityksestä. Tällä tavoin se
on muuttunut Zamenhofin laatimasta keinotekoisesta kielestä monessa suhteessa
luonnollisten kielten kaltaiseksi. Se on ainoa tehty kieli, joka on pystynyt
tähän hyppyyn.
Takaisin sivun hakemistoon
Esperanto on sekä puhuttu että kirjoitettu
kieli. Sen perussanasto on peräisin länsieurooppalaisista kielistä, lähinnä
latinasta ja sen tytärkielistä, mutta kieliopissa on slaavilaisia vaikutteita.
Kielioppi on eräin osin hyvinkin "epäeurooppalainen", sillä muoto-opissa,
varsinkin sananmuodostuksessa, on paljon yhteistä isoloivien kielten (kuten
kiinan ja vietnamin) ja erityisesti agglutinoivien kielten (kuten turkin
ja suahilin) kanssa.
Yksinkertaisen ja poikkeuksettoman
kielioppinsa ansiosta esperanto on helppo oppia. Se ei varmastikaan
ole yhtä helppo kaikkien kansojen edustajille, mutta se on kuitenkin selvästi
helpompi kuin maailmankieliksi pyrkivät kansalliset kielet, kuten englanti
tai ranska.
Takaisin sivun hakemistoon
Esperanton kirjoitusjärjestelmä on
ääntämisen mukainen. Aakkostossa on seuraavat kirjaimet:
Selaimesi näyttää esperanton kirjaimet
näin:
a b c ĉ d e f g
ĝ h ĥ i j ĵ
k l m n o p r s ŝ t u ŭ v z
(Jotkin vanhemmat WWW-selaimet eivät
tue Unicode / UTF-8 -standardia eivätkä ehkä näytä eräitä esperanton kirjaimia
oikein. Joissain tapauksissa sivun lataaminen uudestaan auttaa.)
Vokaalit a e i o u ääntyvät
suunnilleen kuten suomessa. Diftongien jälkiosana i kirjoitetaan
j, u kirjoitetaan ŭ: fajro tuli
[alku-f-ää lukuunottamatta ääntyy kuten suomen sanan airo],
aŭto auto [ääntyy kuten suomen auto].
Paino on aina toiseksi viimeisellä
tavulla eli toiseksi viimeisellä vokaalilla (ellei sana ole yksitavuinen),
ja painollinen vokaali ääntyy hieman pitempänä kuin painoton (varsinkin
jos sitä seuraa vain yksi konsonantti). Diftongien jälkiosat j ja
ŭ eivät voi saada painoa; niinpä esimerkiksi sanassa saŭno
sauna paino on a-äänteellä.
Vokaaliäänteitä on siis vähemmän kuin
suomessa, konsonantteja sen sijaan enemmän — suunnilleen yhtä monta kuin
esimerkiksi englannissa. Konsonanttien p t k b d g m n l r f v s h
ääntäminen on suomalaiselle tuttua.
Ŝ tarkoittaa suhu-ässää: ŝako
šakki; z soinnillista ässää: zebro
seebra; ja ĵ soinnillista suhu-ässää: ĵurnalo
sanomalehti. C ääntyy [ts]: caro
tsaari; ĉ ääntyy [tŝ]: ĉokolado suklaa; ja ĝ ääntyy [dĵ]: ĝirafo kirahvi.
Kirjain ĥ tarkoittaa esimerkiksi
saksasta ("Nacht") tai venäjästä (X-kirjain) tuttua hälyistä h-äännettä:
arĥitekto arkkitehti. Nykyesperantossa sen
voi useimmiten korvata k-kirjaimella ja -äänteellä (arkitekto).
Takaisin sivun hakemistoon
Esperanton peruskieliopissa ei ole
poikkeuksia. Substantiiveilla ei ole sukuja. Substantiivien pääte on -o:
urbo kaupunki, melodio sävelmä. Adjektiivien pääte on -a: bela kaunis, longa pitkä. Substantiivien
ja adjektiivien monikon pääte on -j: belaj urboj kauniita kaupunkeja. Epämääräistä artikkelia ei ole, määräinen
on aina la: la belaj urboj kauniit kaupungit.
Persoonapronominit ovat mi
minä, vi sinä, te,
ŝi hän (naisesta), li hän (miehestä), ĝi se, ni
me, vi te, ili
he, ne.
Verbin perusmuoto (infinitiivi) on
päätteeltään -i, esimerkiksi kanti laulaa.
Verbin nykyaikaan viittaava muoto (preesens) päättyy kaikissa persoonissa
-as, menneeseen aikaan viittaava muoto -is ja tulevan ajan
muoto -os. Esimerkki: Mi kantis minä lauloin
(myös: minä olen laulanut, minä olin laulanut). Epäsäännöllisiä
verbejä ei ole.
Adverbeja voi johtaa muista sanoista
vaihtamalla niiden päätteeksi -e, esimerkiksi bela kaunis > bele kauniisti.
Samoin adjektiiveja päätteellä -a, esimerkiksi urbo kaupunki > urba kaupunkiin kuuluva,
urbaani, ja substantiiveja päätteellä -o, esimerkiksi kanti
laulaa > kanto laulu.
Nyt näiden lauseiden merkitys onkin
varmaan helppo arvata:
Jyväskylä estas bela urbo.
Jyväskylä on kaunis kaupunki.
Mi ne kantas bele, sed
ŝi kantas tre bele. Minä en laula kauniisti, mutta
hän laulaa hyvin kauniisti.
La kanto estas longa kaj
melodia. Laulu on pitkä ja soinnukas.
Substantiivit, adjektiivit, pronominit
ja joskus adverbitkin voivat saada vielä päätteen -n, joka on hyvin
monitoiminen. Perinteisesti sitä kutsutaan "akkusatiivin päätteeksi",
koska se ilmaisee teon kohteen:
Ŝi kantas rok-kanton.
Hän laulaa rokkikappaletta.
Mi vidas belan
urbon. Näen kauniin kaupungin.
Mi amis lin, sed
li ne amis min. Minä rakastin häntä, mutta
hän ei rakastanut minua.
Lin amis ĉiuj.
Häntä rakastivat kaikki.
Samaa päätettä käytetään myös ilmaisemaan
suuntaa:
Kie li estas? Hejme. Kien
li iras? Hejmen. Missä hän on? Kotona. Minne
hän menee? Kotiin.
Ŝi estas en la urbo. Ankaŭ
mi volas iri en la urbon. Hän on kaupungissa.
Minäkin haluan mennä kaupunkiin.
Ja -n kelpaa myös ajan tai
muun vastaavan seikan merkintääm:
Sabato estas agrabla tago,
ĉar ĉiun sabaton mi iras trinki bieron. Lauantai on mukava päivä, sillä joka lauantai menen juomaan olutta.
Takaisin sivun hakemistoon
Usein ajatellaan, että esperanto on
helppoa siksi, että siihen on yhdistetty eri eurooppalaisten kielten sanastoa.
Siihen tosiaan sisältyy paljon eri kielten yhteistä sivistyssanastoa —
ei ole vaikea arvata, mitä tarkoittaa telefono tai mitä ovat januaro,
februaro, marto, aprilo... Mutta eiväthän tällaiset sanat paljon auta
kiinalaista, tai edes sellaista suomalaista, joka ei osaa vieraita kieliä.
Esperanton sanaston helppous onkin toisaalla.
Esperanton sanaston tekee helpoksi
se, että perussanoista voi johtaa suuren määrän muita sanoja, joita ei siis
tarvitse erikseen muistaa. Esimerkiksi etuliitteellä mal- muodostetaan
vastakohtia: koska bela tarkoittaa 'kaunis', malbela tarkoittaa
'ruma'. Kun olemme oppineet, että bona tarkoittaa 'hyvä', tiedämme
heti, että 'paha' on malbona. Koska ami on 'rakastaa', malami
on 'vihata'. Ja niin edelleen.
Esimerkki jälkiliitteestä on välineen
nimiä muodostava -il-: haki hakata,
hakilo kirves | skribi kirjoittaa, skribilo kynä
| kalkuli laskea, kalkulilo laskin | komputi käsitellä tietoja,
komputilo tietokone.
Kaikki ei silti ole palapeliä esperantossakaan:
Sanasta saĝa viisas voidaan kyllä johtaa
malsaĝa tyhmä, järjetön, mutta erikseen on
olemassa sana stulta tyhmä. Kun komenci
tarkoittaa aloittaa, sana malkomenci lopettaa on kyllä ymmärrettävä, mutta tavallisesti sanotaan
fini. Sanaa martelo vasara ei ole
johdettu yllä esitellyllä -il- -johtimella mistään muusta sanasta,
vaikka se onkin työväline. Erikseen muistettavien sanojen määrä on silti
pienempi kuin muissa kielissä.
Takaisin sivun hakemistoon
Radio
Polonian esperanto-ohjelma antaa käsityksen siitä, miltä esperanto kuulostaa,
jos koneessasi on Real Audio -ohjelma.
Takaisin sivun hakemistoon
Jo vuonna 1954 Unescon yleiskokous
tunnusti esperanton saavutusten vastaavan Unescon ihanteita ja päämääriä,
ja kutsui Esperanton maailmanliiton neuvoa-antavaksi järjestökseen. Vuonna
1985 Unescon yleiskokous kiitti esperanton panosta kansainvälisen yhteisymmärryksen
lujittamisessa ja kannusti jäsenvaltioitaan sen opetuksen ja käytön lisäämiseen.
Tämä kehotus uudistettin vuonna 1993.
Esperanton maailmanliitolla on neuvoa-antava
asema myös YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa, UNICEF:issä, Euroopan
neuvostossa ja Kansainvälisessä Standardointiliitossa ISO:ssa.
Mikään suuri kansainvälinen järjestö
ei kuitenkaan ole vielä ottanut esperantoa työkielekseen. Isot valtiot
ajavat vain oman kielensä asiaa. Muut maat ovat toistaiseksi alistuneet
siihen, että suurten kansojen edustajat saavat hoitaa asiansa äidinkielellään,
kun taas pienten maiden kansalaiset joutuvat opiskelemaan vaikeita vieraita
kieliä.
Takaisin sivun hakemistoon
Jokaisella esperanton harrastajalla on
omat syynsä kielen opiskeluun, mutta useimpien arvomaailmaa kuvaa hyvin
maailmankongressissa 1996 hyväksytty Prahan julistus,
joka korostaa kaikkien kielten tasa-arvoa ja niiden säilyttämisen tärkeyttä.
Esperanton puhujat eivät kuitenkaan ole opiskelleet kieltä vain sen takia,
että he uskovat kielen joskus tulevaisuudessa tarjoavan helpon ja puolueettoman
ratkaisun kansainväliseen viestintään. Esperantonkielinen kulttuuri ja
esperanton puhujien tapaamiset tarjoavat jo tällä hetkellä mahdollisuuden
kohdata eri maista tulevia ihmisiä tasavertaisella pohjalla, ihmiskunnan
jäsenenä.
Takaisin sivun hakemistoon
Vuonna 1995 esperanton maailmankongressi järjestettiin Tampereella. Tampereen
kongressiin osallistui noin 2.500 esperanton puhujaa 70 maasta. Vuoden 2006 kongressi pidettiin Firenzessä
ja seuraavat kongressikaupungit ovat: 2007 Jokohama (Japani), 2008 Rotterdam
(Hollanti).
Kesällä 2000 ja 2005 järjestettiin Suomessa alkuperäisen esperantokulttuurin
katselmus Kultura
Esperanto-Festivalo, joka sai paljon myönteistä julkisuutta. Esperantomaailmassa
se teki tunnetuksi suomalaisen bändin nimeltä Dolcxamar.
Kansainvälisiä konferensseja ja tapaamisia, joiden kielenä on esperanto,
järjestetään vuosittain toista sataa. Esperantotapahtumien kalenteri
kertoo lisää.
Takaisin sivun hakemistoon
Joka vuosi noin 15.000 esperanton taitajaa
osallistuu kansainvälisiin tapaamisiin. Monet muut käyttävät kieltä yksityisessä
matkailussaan.
Pasporta Servo on esperantonuorten
käynnistämä palvelumuoto, joka tarjoaa ilmaisen majoituksen yli tuhannen
esperanton puhujan luona 80 maassa.
Takaisin sivun hakemistoon
Useilla ammatti- ja erityisaloilla
on omat kansainväliset esperantojärjestönsä, jotka pitävät omia kokouksia
ja julkaisevat omia lehtiä. Tällaisia järjestöjä on mm. opettajilla, rautatieläisillä,
postin työntekijöillä, journalisteilla, matemaatikoilla ja filosofeilla.
Esperanto toimii myös San Marinon kansainvälisen
tiedeakatemian yhtenä työkielenä.
Takaisin sivun hakemistoon
Monia harrastuksia varten on omat järjestönsä,
esimerkiksi filatelistien, šakinpelaajien, go-pelin harrastajien, radioamatöörien
ja partiolaisten järjestöt toimivat vilkkaasti. Myös eri uskontokuntien
jäsenillä on omat liittonsa. Sokeiden suuri ja aktiivinen esperantoliito
on yksi vanhimmista erityisjärjestöistä. Esperanton maailmanliitolla on
oma nuorisojärjestö, Tutmonda Esperantista Junulara
Organizo (TEJO), joka järjestää vuosittain oman kongressin ja julkaisee
kahta lehteä.
Takaisin sivun hakemistoon
Esperanton alkuperäinen ja käännetty
kirjallisuus on laaja. Vuosittain ilmestyy noin 300 nimikettä. Tietoja
tällä hetkellä myynnissä olevista kirjoista löytyy esimerkiksi Flanderin Esperantoliiton
sivuilta. Myös verkkoon kerätyistä kaunokirjallisista teksteistä on
luettelo.
Viime vuosina julkaistuista kaunokirjallisuuden käännöksistä voidaan
mainita García Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Bulgakovin Saatana
saapuu Moskovaan, Cao Xueqinin (Cao Zhanin) Punaisen huoneen uni
ja Tolkienin Taru sormusten herrasta. Laajemmin yhden kulttuurialueen
kirjallisuutta esittelevät esimerkiksi unkarin-, kiinan-, korean-, bulgarian-,
serbian- ja maltankielisen kirjallisuuden antologiat.
Myös Nalle Puh, Asterix, Tintti, Pinocchio, Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen
Eemeli puhuvat esperantoa. Lastenkirjoja esperantoksi on julkaistu esimerkiksi
Kiinassa, Japanissa, Islannissa, Ruotsissa ja Liettuassa.
Huomattavimmat suomalaisen kirjallisuuden käännökset ovat Seitsemän
veljestä sekä jo toisena painoksena ilmestyneet Kalevala ja
muumikirja Näkymätön lapsi. Vastikään ilmestyi laaja valikoima Edith
Södergranin runoutta.
Suomalaisetkin ovat kirjoittaneet myös suoraan esperantoksi. Sabira Ståhlbergin
pienoisromaani Durankulak oli vuoden 1998 tapauksia esperantokirjallisuudessa.
Takaisin sivun hakemistoon
Ison-Britannian esperantoliiton kirjaston
kokoelmissa on yli 20.000 esperantonkielistä tai esperantoa käsittelevää
teostä. Muita suuria kirjastoja ovat Kansainvälinen
esperantomuseo Itävallan kansalliskirjastossa, Esperanton maailmanliiton
Biblioteko
Hodler Rotterdamissa ja Kansainvälisen kielen tutkimus- ja dokumentointikeskus
CDELI La Chaux-de-Fonds'ssa Sveitsissä. Suomessa suhteellisen laajoja
esperantokirjallisuuden kokoelmia on mm. Turun kaupunginkirjastolla ja
Suomen esperantoliitolla.
Esperantokirjastoilla on yhteinen WWW-sivu.
Takaisin sivun hakemistoon
Esperantonkielisiä lehtiä ilmestyy
säännöllisesti yli sata. Tunnetuimpia ovat Esperanton maailmanliiton julkaisemat Esperanto
ja nuorisolehti Kontakto sekä uutisaikakauslehti Monato
ja runsaasti kuvitettu Kiinassa julkaistava El Popola Ĉinio. Monet
lehdistä ovat tieteellisiä, uskonnollisia tai eri harrastuksia käsitteleviä
julkaisuja, tai monipuolisia kulttuurilehtiä, kuten Fonto (Brasilia)
ja Literatura Foiro (Sveitsi). Myös kansalliset liito julkaisevat
omia lehtiä. Suomen
esperantoliiton Esperantolehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.
Internetissä ilmestyy esimerkiksi
Libera Folio.
Esperantonkielistä ulkomaille suunnattua ohjelmaa lähettävät säännöllisesti
ainakin Italian, Itävallan,
Kiinan, Kuuban, Puolan,
Vatikaanin
ja Viron radiot.
Radio Polonian esperanto-ohjelmia voi kuunnella myös verkosta. Suurin
osa ohjelmista lähetetään lyhyillä aalloilla, mutta osa välitetään satelliittien
kautta. Myös monilla paikallisradioilla eri puolilla maailmaa on esperantonkielisiä
lähetyksiä. Lisätietoja radio-ohjelmista löytyy täältä. Radio-ohjelmia on arkistoitu
radio-arkistoon.
Takaisin sivun hakemistoon
Esperantonkielinen wikipedia on
15. suurin ja käsittää joulukuussa 2006 yli 62 000 hakusanaa. Myös muissa
wikipedioissa on paljon tietoa esperantosta.
Takaisin sivun hakemistoon
Helppoutensa ja johdonmukaisuutensa
vuoksi esperanto on hyvä johdatus vieraiden kielten opiskeluun. Kirjeenvaihtoon
tai matkailuun tarvittavan kielitaidon voi saavuttaa hyvinkin nopeasti.
Suomenkielisiä kursseja löytyy yleisistä
kirjastoista:
Internetissä toimii kurssisivusto Lernu
(Opi), jonka ohjeet ovat myös suomeksi.
Paikallisista kursseista ja kirjekursseista antavat tietoa Suomen Esperantoliiton
ja Helsingin
esperantoseuran kotisivut. Useiden kaupunkien puhelinluettelosta löytyy
yhteystietoja sanan esperanto kohdalta.
Verkosta löytyy myös Marko
Rauhamaan suomenkielinen esperantokurssi.
Takaisin sivun hakemistoon
Päivitetty 20.12.2006. Postia tämän sivun ylläpitäjälle:
