lue aiheesta: Miksi esperanto?  Kielidiskriminaatiota vastaan  Yhdenvertaisuusperiaate

Miksi esperanto?

Esperanto on kansainvälinen kieli, joka on yhteinen kaikille maailman kansoille. Ensimmäisen kerran tullessaan esperanto oli aikaansa edellä: 1800-luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle oli vallalla nationalistinen aatesuunta – ”yksi kansa, yksi kieli” – eikä senaikaisia poliitikkoja miellyttänyt esperanton saama suosio; sekä Hitler että Stalin jopa kielsivät maissaan esperanton käytön. Nationalismi huipentui maailmansotiin, esperantoliike hajaantui ja voittajavaltiot määräsivät kansainvälisen yhteydenpidon uudet kielet.

2000-luvun poliittinen ilmapiiri on onneksi hyvin toisenlainen kuin sata vuotta sitten vallinnut: valtioiden välisiä rajoja madalletaan ja poliitikot ovat ymmärtäneet kansainvälisen yhteistoiminnan olevan kaikkien eduksi. Oikeastaan kysymys yhteiskielestä on vasta nyt tullut todella ajankohtaiseksi. 

Esperanto ei missään vaiheessa kuollut, vaan se jäi elämään omanlaisenaan liikkeenä. Kielen ympärille on kehittynyt kulttuuri, ja tänäkin vuonna esperanto tuo kymmeniä tuhansia erimaalaisia ihmisiä yhteen kansainvälisissä esperantotapahtumissa sekä viestintävälineiden avulla. 

Kielidiskriminaatiota vastaan

Esperantoliike on kansainvälisen yhteisymmärryksen ja tasa-arvon liike, joka vastustaa mm. kansallisuuteen, sukupuoleen sekä seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää syrjintää. Kysymys kielellisestä syrjinnästä on Esperantoliikkeelle keskeisin.   

Minkä tahansa kansallisen kielen (englanti, ranska tms.) yleinen käyttö erikielisiä maita koskevien asioiden hoidossa on lähtökohtaisesti syrjintää[1], koska se asettaa erimaalaiset ihmiset eriarvoiseen asemaan. Vieraan kielen äidinkielisyyttä vastaavaa kielitaitoa ei nykytieteen mukaan ole mahdollista tavoittaa edes vuosikausien opiskelulla. Institutionaalinen eriarvoisuus vallitsee tänä päivänä erityisesti kansainvälisessä politiikassa ja liike-elämässä sekä akateemisessa maailmassa.   

Esimerkiksi nykyaikana merkittävä osa Suomessa tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista pitää tehdä englanniksi, jotta ne voisivat saada kansainvälistä huomiota. Tekstit lähetetään ennen julkaisuaan esim. Iso-Britanniaan, jossa asiaan erikoistuneet firmat veloittavat suuria summia kieliasun korjaamisesta. Käytännössä englannin kielen käyttö on kuitenkin monilla aloilla johtanut tieteellisen painopisteen siirtymiseen englanninkielisiin maihin, joiden kustantamoilla on valta päättää, minkä yliopistojen tutkijat saavat äänensä kuuluviin eri tieteellisten alojen perusteoksissa.   

Toinen hyvä esimerkki on EU, jonka laajenemisen myötä työkieliksi nousevat yhä näkyvämmin englanti ja ranska. Tämä avaa kyseisten kielten äidinkielisille puhujille suuren määrän työmahdollisuuksia EU:ssa ja sen ulkopuolella - muiden kansojen saadessa tyytyä maksumiehen osaan. Kieli on valtaa: kun tietynmaalaisia ihmisiä suositaan työnhaussa, he valtaavat yhä suuremman osan merkittävistä asemista ja saavat yhä tehokkaammin oman kansansa näkökulman esille. Näistä kielistä tulee arvo- eli prestiisikieliä siksi, että niiden puhujat nousevat muita useammin yhteisön yläkerroksiin. 

Yhdenvertaisuusperiaate  

Suomen yhdenvertaisuuslain 6 § mukaan ”Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.[2]

Euroopan neuvoston direktiivi[3] rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta puhuu etnisestä alkuperästä johtuvasta syrjinnästä. Etnisyyttä määrittäessä äidinkieli onkin yksi keskeisimmistä kysymyksistä; muita mahdollisia kriteereitä ovat mm. kullekin kansalle yhteiset ulkoiset piirteet, historia ja identiteetti.  

Yhdenvertaisuusperiaatteen päämääriä ei ole kansainvälisessä yhteydenpidossa mahdollista saavuttaa mitään kansallista kieltä käyttäen, koska erikielisten ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan on etniseen alkuperään liittyvää syrjintää. Ainoa ratkaisu tilanteeseen on kieli, joka ei ole minkään kansan oma, mutta kaikkien opittavissa ja sitä kautta kaikille yhteinen.    

Esperanto on kieli, jonka oppiminen ja hallitseminen on monin verroin helpompaa kuin yhdenkään kansallisen kielen. Silti se on yli satavuotisen käytön aikana todistanut ilmaisuvoimansa mm. tieteessä, runoudessa ja populaarimusiikissa. Esperantoon siirtyminen ei ole kohtuuttoman hankalaa. Tärkeintä on kuitenkin, että halu käyttää esperantoa lähtee ihmisistä itsestään. Siksi toivommekin saavamme yhä enemmän ihmisiä liikkeelle kansainvälisen kielen ja yhdenvertaisuuden puolesta. Tämä on mahdollista, kun tietoisuus esperantosta ja kielidiskriminaatiosta sekä kielten tulevaisuudesta lisääntyy.  

Helsingissä 25.4.2004
Patrik Austin
Suomen nuorten esperantoliitto

 

 

 

 



[1] Eduskunnan hyväksymän yhdenvertaisuuslain määritelmän mukaan syrjinnällä tarkoitetaan ”1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä); 2) sitä, että näennäisesti  puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden --(välillinen syrjintä)” (Yhdenvertaisuuslaki 6§ http://www.mol.fi/ammatit/yhdenvertaisuuslaki.pdf)

[2] (ks. http://www.mol.fi/ammatit/yhdenvertaisuuslaki.pdf .)