Esperanto

Ketkä puhuvat esperantoa?

Useimpien esperanton puhujien äidinkieli on muu kuin esperanto. He käyttävät esperantoa pitäessään yhteyttä vieraiden kielten puhujiin. Esperanton käyttäjiä on lähes kaikissa maailman maissa, eniten Keski-Euroopassa ja Itä-Aasiassa.

Kuinka paljon heitä sitten on? Eri kielten puhujista annetut tilastot koskevat yleensä äidinkielisiä puhujia. On hyvin vaikea arvioida, kuinka moni osaa esimerkiksi ranskaa vieraana kielenä, koska “ranskan taito” voi tarkoittaa mitä tahansa muutamasta turistilauseesta sujuvaan puheeseen. Koska esperanton puhujista vain pieni osa on äidinkielisiä, kysymykseen heidän lukumäärästään voi vastata monella tavalla.

Professori Jouko Lindstedtin arvion mukaan:

1 000 henkeä puhuu esperantoa äidinkielenään (he ovat aina kaksi- tai kolmekielisiä, joten esperanto ei ole heidän ainoa äidinkielensä)
10 000 henkeä käyttää esperantoa usein ja puhuu sitä täysin sujuvasti
100 000 henkeä pystyy hyvin käyttämään esperantoa erilaiseen suulliseen ja kirjalliseen viestintään
1 000 000 henkeä ymmärtää tyydyttävästi kirjoitettua esperantoa
10 000 000 henkeä on joskus tutustunut esperanton alkeisiin
Näiden lukujen tarkoitus ei ole olla täsmällisiä, vaan antaa suuruusluokka.

Esperanton alkuperä ja kehitys

Ensimmäinen esperanton oppikirja julkaistiin Varsovassa heinäkuussa 1887. Sen oli kirjoittanut puolanjuutalainen silmälääkäri Lazar Ludwik Zamenhof. Hän ei ollut laatinut esperantoa korvaamaan kenenkään äidinkieltä, vaan toimimaan kansainvälisen viestinnän välineenä, jokaisen toisena kielenä.

Zamenhofin tarkoituksena oli luoda kieli, joka olisi helpompi oppia kuin muut ja joka olisi kansainvälisessä kanssakäymisessä puolueeton siinä mielessä, ettei se anna kenellekään etuoikeutta puhua toisten kansojen edustajien kanssa omalla äidinkielellään.

Yli satavuotiaan historiansa aikana esperanto on luonnollisesti kehittynyt ja monipuolistunut – käytön kautta, niin kuin muutkin kielet. Millään komitealla tai laitoksella ei ole valtaa määrätä sen kehityksestä. Tällä tavoin se on muuttunut Zamenhofin laatimasta keinotekoisesta kielestä monessa suhteessa luonnollisten kielten kaltaiseksi. Se on ainoa tehty kieli, joka on pystynyt tähän hyppyyn.

Esperanton rakenne

Esperanto on sekä puhuttu että kirjoitettu kieli. Sen perussanasto on peräisin länsieurooppalaisista kielistä, lähinnä latinasta ja sen tytärkielistä, mutta kieliopissa on slaavilaisia vaikutteita. Kielioppi on eräin osin hyvinkin “epäeurooppalainen”, sillä muoto-opissa, varsinkin sananmuodostuksessa, on paljon yhteistä isoloivien kielten (kuten kiinan ja vietnamin) ja erityisesti agglutinoivien kielten (kuten turkin ja suahilin) kanssa.

Yksinkertaisen ja poikkeuksettoman kielioppinsa ansiosta esperanto on helppo oppia. Se ei varmastikaan ole yhtä helppo kaikkien kansojen edustajille, mutta se on kuitenkin selvästi helpompi kuin maailmankieliksi pyrkivät kansalliset kielet, kuten englanti tai ranska.

Äänne- ja kirjoitusjärjestelmä

Esperanton kirjoitusjärjestelmä on ääntämisen mukainen. Aakkostossa on seuraavat kirjaimet (28 kirjainta):

a b c ĉ d e f g ĝ h ĥ i j ĵ k l m n o p r s ŝ t u ŭ v z

(Jotkin vanhemmat www-selaimet eivät tue Unicode (UTF-8) -standardia eivätkä ehkä näytä eräitä esperanton kirjaimia oikein. Joissain tapauksissa sivun lataaminen uudestaan auttaa.)

Vokaalit a e i o u ääntyvät suunnilleen kuten suomessa. Diftongien jälkiosana i kirjoitetaan j, u kirjoitetaan ŭ: fajro tuli [alku-f:ää lukuunottamatta ääntyy kuten suomen sanan airo], aŭto auto [ääntyy kuten suomen auto].

Paino on aina toiseksi viimeisellä tavulla eli toiseksi viimeisellä vokaalilla (ellei sana ole yksitavuinen), ja painollinen vokaali ääntyy hieman pitempänä kuin painoton (varsinkin jos sitä seuraa vain yksi konsonantti). Diftongien jälkiosat j ja u (eivät voi saada painoa; niinpä esimerkiksi sanassa saŭno sauna paino on a-äänteellä.

Vokaaliäänteitä on siis vähemmän kuin suomessa, konsonantteja sen sijaan enemmän – suunnilleen yhtä monta kuin esimerkiksi englannissa. Konsonanttien p t k b d g m n l r f v s h ääntäminen on suomalaiselle tuttua.

Ŝ tarkoittaa suhu-ässää: ŝako šakki; z soinnillista ässää: zebro seebra ja ĵ soinnillista suhu-ässää: ĵurnalo sanomalehti.
C ääntyy [ts]: caro tsaari; ĉ ääntyy [tŝ]: ĉokolado suklaa; ja ĝ ääntyy [dĵ]: ĝirafo kirahvi.

Kirjain ĥ tarkoittaa esimerkiksi saksasta (“Nacht”) tai venäjästä (X-kirjain) tuttua hälyistä h-äännettä: arĥitekto arkkitehti. Nykyesperantossa sen voi useimmiten korvata k-kirjaimella ja -äänteellä (arkitekto).

Kielioppia

Esperanton peruskieliopissa ei ole poikkeuksia. Substantiiveilla ei ole sukuja. Substantiivien pääte on –o: urbo kaupunki, melodio sävelmä. Adjektiivien pääte on –a: bela kaunis, longa pitkä. Substantiivien ja adjektiivien monikon pääte on –j: belaj urboj kauniita kaupunkeja. Epämääräistä artikkelia ei ole, määräinen on aina la: la belaj urboj kauniit kaupungit.

Persoonapronominit ovat mi minä, vi sinä, te, ŝi hän (naisesta), li hän (miehestä), ĝi se, ni me, vi te, ili he, ne.

Verbin perusmuoto (infinitiivi) on päätteeltään –i, esimerkiksi kanti laulaa. Verbin nykyaikaan viittaava muoto (preesens) päättyy kaikissa persoonissa –as, menneeseen aikaan viittaava muoto (preteriti) –is ja tulevan ajan muoto (futuuri) –os. Esimerkki: Mi kantis minä lauloin (myös: minä olen laulanut, minä olin laulanut). Epäsäännöllisiä verbejä ei ole.

Adverbeja voi johtaa muista sanoista vaihtamalla niiden päätteeksi –e, esimerkiksi bela kaunis > bele kauniisti. Samoin adjektiiveja päätteellä –a, esimerkiksi urbo kaupunki > urba kaupunkiin kuuluva, urbaani, ja substantiiveja päätteellä –o, esimerkiksi kanti laulaa > kanto laulu.

Nyt näiden lauseiden merkitys onkin varmaan helppo arvata:

Jyväskylä estas bela urbo. Jyväskylä on kaunis kaupunki.
Mi ne kantas bele, sed ŝi kantas tre bele. Minä en laula kauniisti, mutta hän laulaa hyvin kauniisti.
La kanto estas longa kaj melodia. Laulu on pitkä ja soinnukas.

Substantiivit, adjektiivit, pronominit ja joskus adverbitkin voivat saada vielä päätteen –n, joka on hyvin monitoiminen. Perinteisesti sitä kutsutaan “akkusatiivin päätteeksi”, koska se ilmaisee teon kohteen:
Ŝi kantas rok-kanton. Hän laulaa rokkikappaletta.
Mi vidas belan urbon. Näen kauniin kaupungin.
Mi amis lin, sed li ne amis min. Minä rakastin häntä, mutta hän ei rakastanut minua.
Lin amis ĉiuj. Häntä rakastivat kaikki.

Samaa päätettä käytetään myös ilmaisemaan suuntaa:
Kie li estas? Hejme. Kien li iras? Hejmen. Missä hän on? Kotona. Minne hän menee? Kotiin.
Ŝi estas en la urbo. Ankaŭ mi volas iri en la urbon. Hän on kaupungissa. Minäkin haluan mennä kaupunkiin.

Ja –n kelpaa myös ajan tai muun vastaavan seikan merkintään:
Sabato estas agrabla tago, ĉar ĉiun sabaton mi iras trinki bieron. Lauantai on mukava päivä, sillä joka lauantai menen juomaan olutta.

Sanastosta

Usein ajatellaan, että esperanto on helppoa siksi, että siihen on yhdistetty eri eurooppalaisten kielten sanastoa. Siihen tosiaan sisältyy paljon eri kielten yhteistä sivistyssanastoa – ei ole vaikea arvata, mitä tarkoittaa telefono tai mitä ovat januaro, februaro, marto, aprilo… Mutta eiväthän tällaiset sanat paljon auta kiinalaista, tai edes sellaista suomalaista, joka ei osaa vieraita kieliä. Esperanton sanaston helppous onkin toisaalla.

Esperanton sanaston tekee helpoksi se, että perussanoista voi johtaa suuren määrän muita sanoja, joita ei siis tarvitse erikseen muistaa. Esimerkiksi etuliitteellä mal– muodostetaan vastakohtia: koska bela tarkoittaa kaunis, malbela tarkoittaa ruma. Kun olemme oppineet, että bona tarkoittaa hyvä, tiedämme heti, että paha on malbona. Koska ami on rakastaa, malami on vihata. Ja niin edelleen.

Esimerkki jälkiliitteestä on välineen nimiä muodostava –il-: haki hakata, hakilo kirves | skribi kirjoittaa, skribilo kynä | kalkuli laskea, kalkulilo laskin | komputi käsitellä tietoja, komputilo tietokone.

Kaikki ei silti ole palapeliä esperantossakaan: Sanasta saĝa viisas voidaan kyllä johtaa malsaĝa tyhmä, järjetön, mutta erikseen on olemassa sana stulta tyhmä. Kun komenci tarkoittaa aloittaa, sana malkomenci lopettaa on kyllä ymmärrettävä, mutta tavallisesti sanotaan fini. Sanaa martelo vasara ei ole johdettu yllä esitellyllä –il– -johtimella mistään muusta sanasta, vaikka se onkin työväline. Erikseen muistettavien sanojen määrä on silti pienempi kuin muissa kielissä.

Miltä se kuulostaa?

Facila Vento -sivustolta löytyy runsaasti helppoa materiaalia kuunneltavaksi (ja lueskeltavaksi).

Virallinen tunnustus

Jo vuonna 1954 Unescon yleiskokous tunnusti esperanton saavutusten vastaavan Unescon ihanteita ja päämääriä, ja kutsui Esperanton maailmanliiton neuvoa-antavaksi järjestökseen. Vuonna 1985 Unescon yleiskokous kiitti esperanton panosta kansainvälisen yhteisymmärryksen lujittamisessa ja kannusti jäsenvaltioitaan sen opetuksen ja käytön lisäämiseen. Tämä kehotus uudistettiin vuonna 1993.

Esperanton maailmanliitolla on neuvoa-antava asema myös YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa, UNICEFissä, Euroopan neuvostossa ja Kansainvälisessä Standardointiliitossa ISO:ssa.

Mikään suuri kansainvälinen järjestö ei kuitenkaan ole vielä ottanut esperantoa työkielekseen. Isot valtiot ajavat vain oman kielensä asiaa. Muut maat ovat toistaiseksi alistuneet siihen, että suurten kansojen edustajat saavat hoitaa asiansa äidinkielellään, kun taas pienten maiden kansalaiset joutuvat opiskelemaan vaikeita vieraita kieliä.

Miksi esperantoa opiskellaan?

Jokaisella esperanton harrastajalla on omat syynsä kielen opiskeluun, mutta useimpien arvomaailmaa kuvaa hyvin maailmankongressissa 1996 hyväksytty Prahan julistus, joka korostaa kaikkien kielten tasa-arvoa ja niiden säilyttämisen tärkeyttä.

Esperanton puhujat eivät kuitenkaan ole opiskelleet kieltä vain sen takia, että he uskovat kielen joskus tulevaisuudessa tarjoavan helpon ja puolueettoman ratkaisun kansainväliseen viestintään. Esperantonkielinen kulttuuri ja esperanton puhujien tapaamiset tarjoavat jo tällä hetkellä mahdollisuuden kohdata eri maista tulevia ihmisiä tasavertaisella pohjalla, ihmiskunnan jäsenenä.

Maailmankongressit ja muut tapaamiset

Vuonna 1995 esperanton maailmankongressi järjestettiin Tampereella. Tampereen kongressiin osallistui noin 2.500 esperanton puhujaa 70 maasta. Vuoden 2016 kongressi pidettiin Nitrassa (Slovakia) ja 2017 Seoulissa (Etelä-Korea). Seuraavat kongressikaupungit ovat: 2018 Lissabon (Portugali), 2019 Lahti (Suomi), 2020 Montreal (Kanada).

Kesällä 2000 ja 2005 järjestettiin Suomessa alkuperäisen esperantokulttuurin katselmus Kultura Esperanto-Festivalo, joka sai paljon myönteistä julkisuutta. Esperantomaailmassa se teki tunnetuksi suomalaisen bändin nimeltä Dolchamar.

Kansainvälisiä konferensseja ja tapaamisia, joiden kielenä on esperanto, järjestetään vuosittain toistasataa. Esperantotapahtumien kalenteri kertoo lisää.

Matkailu

Joka vuosi noin 15.000 esperanton taitajaa osallistuu kansainvälisiin tapaamisiin. Monet muut käyttävät kieltä yksityisessä matkailussaan.

Pasporta Servo on esperantonuorten käynnistämä palvelumuoto, joka tarjoaa ilmaisen majoituksen yli tuhannen esperanton puhujan luona 80 maassa.

Ammatilliset kontaktit

Useilla ammatti- ja erityisaloilla on omat kansainväliset esperantojärjestönsä, jotka pitävät omia kokouksia ja julkaisevat omia lehtiä. Tällaisia järjestöjä on mm. opettajilla, rautatieläisillä, postin työntekijöillä, journalisteilla, matemaatikoilla ja filosofeilla. Esperanto toimii myös San Marinon kansainvälisen tiedeakatemian yhtenä työkielenä.

Erityisjärjestöt

Monia harrastuksia varten on omat järjestönsä, esimerkiksi filatelistien, šakinpelaajien, go-pelin harrastajien, radioamatöörien ja partiolaisten järjestöt toimivat vilkkaasti. Myös eri uskontokuntien jäsenillä on omat liittonsa. Sokeiden suuri ja aktiivinen esperantoliito on yksi vanhimmista erityisjärjestöistä. Esperanton maailmanliitolla on oma nuorisojärjestö, Tutmonda Esperantista Junulara Organizo (TEJO), joka järjestää vuosittain oman kongressin ja julkaisee kahta lehteä.

Kirjallisuus

Esperanton alkuperäinen ja käännetty kirjallisuus on laaja. Vuosittain ilmestyy noin 300 nimikettä. Tietoja tällä hetkellä myynnissä olevista kirjoista löytyy esimerkiksi Flanderin Esperantoliiton sivuilta. Myös verkkoon kerätyistä kaunokirjallisista teksteistä on luettelo.

Viime vuosikymmeninä julkaistuista kaunokirjallisuuden käännöksistä voidaan mainita García Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Cao Xueqinin (Cao Zhanin) Punaisen huoneen uni ja Tolkienin Taru sormusten herrasta. Laajemmin yhden kulttuurialueen kirjallisuutta esittelevät esimerkiksi unkarin-, kiinan-, korean-, bulgarian-, serbian- ja maltankielisen kirjallisuuden antologiat.

Myös Nalle Puh, Asterix, Tintti, Pinocchio, Peppi Pitkätossu ja Vaahteramäen Eemeli puhuvat esperantoa. Lastenkirjoja esperantoksi on julkaistu esimerkiksi Kiinassa, Japanissa, Islannissa, Ruotsissa ja Liettuassa.

Huomattavimmat suomalaisen kirjallisuuden käännökset ovat Seitsemän veljestä sekä jo toisena painoksena ilmestyneet Kalevala ja muumikirja Näkymätön lapsi. Lisäksi on ilmestynyt laaja valikoima Edith Södergranin runoutta.

Suomalaisetkin ovat kirjoittaneet myös suoraan esperantoksi. Sabira Ståhlbergin pienoisromaani Durankulak oli vuoden 1998 tapauksia esperantokirjallisuudessa.

Kirjastot

Ison-Britannian esperantoliiton kirjaston kokoelmissa on yli 20.000 esperantonkielistä tai esperantoa käsittelevää teostä. Muita suuria kirjastoja ovat Kansainvälinen esperantomuseo Itävallan kansalliskirjastossa, Esperanton maailmanliiton Biblioteko Hodler Rotterdamissa ja Kansainvälisen kielen tutkimus- ja dokumentointikeskus CDELI La Chaŭ-de-Fondsissa Sveitsissä. Suomessa suhteellisen laajoja esperantokirjallisuuden kokoelmia on mm. Turun kaupunginkirjastolla ja Suomen esperantoliitolla. Esperantokirjastoilla on yhteinen WWW-sivu.

Lehdistö ja radio

Esperantonkielisiä lehtiä ilmestyy säännöllisesti yli sata. Tunnetuimpia ovat Esperanton maailmanliiton (UEA) julkaisemat Esperanto ja nuorisolehti Kontakto sekä uutisaikakauslehti Monato. ILEI (Internacia Ligo de Esperantistaj Instruistoj) julkaisee mm. nuorille tarkoitettua Juna amiko -lehteä. Monet lehdistä ovat tieteellisiä, uskonnollisia tai eri harrastuksia käsitteleviä julkaisuja, tai monipuolisia kulttuurilehtiä, kuten Fonto (Brasilia) ja Literatura Foiro (Sveitsi). Myös kansalliset liitot julkaisevat omia lehtiä. Suomen esperantoliiton Esperantolehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Internetissä ilmestyy esimerkiksi Libera Folio.

Esperantonkielistä ulkomaille suunnattua ohjelmaa lähettävät säännöllisesti ainakin Italian, Itävallan, Kiinan, Kuuban, Vatikaanin radiot. Radio Polonian esperanto-ohjelmia voi kuunnella verkosta. Myös monilla paikallisradioilla eri puolilla maailmaa on esperantonkielisiä lähetyksiä. Lisätietoja radio-ohjelmista löytyy täältä: ???. Radio-ohjelmia on arkistoitu radioarkistoon Esperanto Radio Arkivo.

Wikipedia

Esperantonkielinen Wikipedia on 30. suurin Wikipedioista ja sisälsi tammikuussa 2017 yli 220 000 hakusanaa. Myös muissa wikipedioissa on paljon tietoa esperantosta, ks. esim. suomenkielisen Wikipedian artikkeli Esperanto.

Esperanton opiskelu

Helppoutensa ja johdonmukaisuutensa vuoksi esperanto on hyvä johdatus vieraiden kielten opiskeluun. Kirjeenvaihtoon tai matkailuun tarvittavan kielitaidon voi saavuttaa hyvinkin nopeasti.

Suomenkielisiä kursseja löytyy yleisistä kirjastoista:

Stano Marček / Tuomo Grundström: Esperanto mutkattomasti
Lars Forsman / Raita Pyhälä: Esperanton alkeiskurssi
J. C. Wells: Jen nia mondo 1 ja 2 (kirja ja kasetti)
Veli Kolari: Via dua lingvo
Vilho Setälä: Privilegia vojo al lingvoscio – Valtatie kielitaitoon
Joel Vilkki ja Heljä Favén: Suomi-esperanto-suomi-taskusanakirja (sanakirjaa ja muuta oppimateriaalia voi tilata Suomen Esperantoliitolta)

Internetissä on yhteisö- ja kurssisivusto lernu! (opi!) yli 30 kielellä, myös suomeksi (ks. lernu!sta suomenkielisessä Wikipediassa). Verkosta löytyy useita esperanto-kursseja, katso Esperantoliiton Linkit-sivusto.

Paikallisista kursseista ja etäkursseista antavat tietoa Suomen opettajien esperantoyhdistyksen(ELFI), Suomen Esperantoliitton (EAF) ja Helsingin esperantoseuran kotisivut.

Linkkejä muualle

Internetistä löytyy miljoonittain verkkosivuja iloksi ja hyödyksi, tässä muutama esimerkki:
”Englantihan on jo maailmankieli” – professori Jouko Lindstedtin essee (1997)
esperanto.com – esperantistien oma yhteisö
Iperernity – esperantistien ja muunkielisten kohtaamispaikka
Eventoj – esperantotapahtumien kalenteri
¿ Esperanto Radio Arkivo?
Podkastado

Katso myös Suomen esperantojärjestöjen linkkikokoelmat:
Esperantoliiton linkkikokoelma tällä sivustolla
Helsingin esperantoseuran blogi, jossa runsaasti linkkejä ja juttuja ajankohtaisista aiheista